maanantai 21. elokuuta 2017

Syksyllä alkaa opiskelu!

Sen jälkeen, kun peruskoulu ja muut koulut on käyty, jää syksyn merkiksi vielä starttaavat harrastuskaudet. Paitsi tietysti niiden harrastusten osalta, joiden kausi on keväästä syksyyn tai ympäri vuoden.

Meillä alkaa tällä viikolla tanhu (ihanaa!). Muita harrastuksia en ole nyt vielä itselleni varannut.
Mietin kyllä, että ilmoittaudunko italiankielen kurssille. Se on miulle kertausta, mutta hyväähän sekin tietty tekee ja ehkä siitä sitten jatketaan ensi vuonna pidemmälle.

Oppiminen on ihanaa, kun aihe on mieluinen, ope hyvä ja kurssitoverit mieluisia. Viikonloppuna kävin Suomen kansallispukukeskuksen järjestämässä kansallispukualan valmistajien ja opettajien koulutuksessa, jonka tämän kerran aiheena oli röijyt. Olin opiskelijana siellä ja ilokseni pääsin mukaan, vaikken ole vakituinen kävijä tuossa koulutuksessa. Olen kyllä ollut opena siellä silloin, kun aiheena olivat rekot ja tulen olemaan seuraavalla kerralla, kun käsitellään kostuleita ja sarkaviittoja. Mutta nyt siis olin opiskelijana. Vaikka en ihan hirmuisesti siellä oppinut uutta, sain kuitenkin vahvistusta sille, että olen käsitellyt röijyjen kaavamuokkauksia oikealla tavalla. Se tuntuu tosi tärkeältä, sillä yksin touhutessa ei aina tiedosta, jos tekee jotain hassusti. On myös valtavan antoisaa olla samanhenkisessä porukassa intoilemassa itselle rakkaasta aiheesta.

Suomen kansallispukukeskuksen järjestämällä kurssilla keskityttiin
röijyjen kaavoihin tehtäviin sovitusmuutoksiin.

Keskiviikkoisin mie opetan Virta-opistossa (ent. Imatran työväenopisto, joka yhdistyi musiikkiopiston kanssa). Kansallispukujen ompelu -kurssilla on pari paikkaa auki ja pukujen parissa ollaan aina klo 16 - 18.15. FolkJamia tanssitaan sitten klo 19 - 20 ja sinne mahtuu hyvin. Itseasiassa minimimäärästä puuttuu vielä yksi, joten tulkaa tulkaa!

Kansallispukukurssille ehdottomasti paras muoto on lähikurssi, jos sellaiseen on mahdollisuus. Kannattaa pyytää oman alueen opistosta kansallispukukurssia, jos siellä ei sellaista ole. Ja saattaa ollakin, joskus niitä on vähän vaikea löytää, kun ne piiloutuvat milloin ompeluun, milloin perinnekäsitöihin tai jonkin muun otsikon alle.

Jos haluat syventää kansallispukutietoutta tai et syystä tai toisesta pääse lähiopetuskurssille, mie tarjoan verkkokurssimahdollisuutta. Kurssi on blogimuotoinen. Kahden viikon välein julkaisen materiaalia, joka sisältää yleistietoa ja käytännön vinkkejä. Kurssin nimi on Kansallispuku ja tiedot kuntoon ja siinä keskitytään vanhan puvun korjaukseen, muokkaukseen ja huoltoon sekä melko laajasti kansallispukujen osiin, käyttöön ja historiaan. Kurssin pääsee ostamaan miun Puodista 12.9. mennessä ja jos ilmoittautuneita on vähintään 6, se alkaa. Tervetuloa mukaan!


lauantai 5. elokuuta 2017

Paljon onnea vaan ja monia monia vuosia 132-vuotias kansallispuku!

Tiedättekö mitä mie eilen tajusin? Selasin internetiä etsien kansallispuvuista ja kansallispukujen tuuletuspiknikeistä kertovia tuoreita juttuja. Ilokseni löysin monia ja toivon löytäväni ensi viikolla paljon lisää, kun tämänpäiväiset tuuletustarinat päätyvät lehtien sivuille.
Mutta se, mitä mie tajusin, on tämä: Asenne on nyt muuttunut.

Kuva: Susanna Mattheiszen / Soja Murto

Nyt seuraa raakoja yleistyksiä. Kun laitoin kansallispukujen tuuletuspiknikit alulle vuonna 2010, paistoi toimittajien jutuista sellainen asenne, että kyseessä on marginaaliporukan hörhöily, yritys kaapia synkkää pölykerrosta kansallispuvun päältä, mummojen iltamat jne. Tämä on kärjistettyä, pääasiassa jutut olivat kannustavasti ja päällisin puolin arvostavasti kirjoitettuja, mutta tiedätte varmaan sen pohjavireen, jota tarkoitan. Mie muistan törmänneeni siihen vielä viime vuonnakin, joskin vähemmän kuin aiemmin.

Eilen luin löytämiäni juttuja ja tajusin, että nyt kansallispukujen tuuletuspiknik on ilmiselvä asia. Pukujen käyttäjät eivät ole mielenkiintoisia sellaiselta friikkikannalta, vaan eturivin kulkijoina. Olen viimeisen vuoden aikana kuullut useaan kertaan huomion, että kansallispukuun pukeutunut saa arvostusta ja kiinnostuneita kysymyksiä nimenomaan nuorilta.

Vaikka säätiedote lupaa vesisadetta 80 % varmuudella, se ei saa miun mielialaa tipahtamaan, sillä rakkaat kollegat, ystävät, tuttavat ja kansallispukutiellä kanssakulkijat: Myö ollaan tehty yhdessä muutos! Ei anneta kansallispuvun enää pölyttyä, eihän?