maanantai 24. elokuuta 2015

Nordisk draktseminar eli kuinka elää kansallispukumaailmaa norjaksi 5 päivää

Pohjoismaiden kansallispukuasiantuntijat kokoontuvat 3 vuoden välein Pohjoismaiseen pukuseminaariin. Tänä vuonna, 9. - 14.8. seminaari järjestettiin Fagernesissa, Norjassa. Olin mukana toista kertaa, edellinen seminaari oli Vöyrillä 3 vuotta sitten.

Voitte ehkä arvata, että tällainen seminaari ei ole vallan halpa. Se on kuitenkin sellainen, että jos kutsutaan, niin aika iso este pitää olla, etten lähde. Sain onneksi vähän apurahaa Imatran Työväenopiston kautta Ekava-rahoituksesta ja onnistuimme saamaan edulliset lentoliputkin.

Koska lentomme lähti jo sunnuntaiaamuna, ajelin yöksi lentokenttähotelliin. Nukuin tosi huonosti muutaman tunnin ja näin sellaista unta, että olin mieheni kanssa jossain motellissa, jossa sängyt olivat päädyt vastakkain. Huone oli katutasossa ja terassille johti liukuovi. Sieltä liukuovesta pujahti sisään villisika, joka punki viereeni peiton alle. Se oli karkea, karvainen. Aina, kun yritin työntää villisian alas sängystä, se puri minua kädestä. Yritin huutaa miehelleni, että tulisi auttamaan, mutten saanut häntä hereille. Epäilen, että huusin ääneen - pahoittelut seinänaapureille.

Silmät ristissä sitten busseilin aamusella lentoasemalle. Kansallispuvun synttärihulinoiden jäljiltä olin aika sekaisin ja vähän heittäydyin matkatovereideni hoteisiin. Onneksi oli hyvät hoteet.

Lentelimme Oslon kautta Bergeniin, missä vietimme mukavan päivän kauppoja kierrellen ja hyvin syöden. Illalla muutakin seminaariväkeä kerääntyi hotellille ja nautimme yhteisen illallisen. Aamulla lähdimme veneellä vuonoa pitkin matkalle kohti Fagernesia. Upeita maisemia ehdittiin ihailla välillä luentojen lomassa. Loppumatka taitettiin bussilla ja seminaari pääsi kunnolla vauhtiin Valdres Folkemuseumilla.

Myö vuonoristeiltiin tuolla pienemmällä :D

Seminaarin yhteisen kielen pitäisi olla skandinaaviska tai ruotsi. Kolme vuotta sitten Vöyrillä oli kaikin puolin esimerkilliset järjestelyt ja pääluennot oli simultaanitulkattu suomesta ruotsiksi ja päinvastoin. Nyt huomasin entistä paremmin, miten oleellisen tärkeää se oli. Norjalaiset puhuivat norjaa, tanskalaiset tanskaa, islantilaiset onneksi skandinaaviskaa, ruotsalaiset riikinruotsia ja mie kai jotain ihan omaa kieltä... Seminaarissa painotettiin pukujen ja pukeutumisen symbolisia merkityksiä, mikä on ihan miun lempiaihe. Nyt valitettavasti ymmärsin lähinnä, että siitä puhutaan. Ruotsalaisten ja suomalaisten luennot sentään ymmärsin. Tanskalaisten luentoja meille oli tulkkaamassa Norjassa asuva nainen. Se oli hyvä juttu, mutta valitettavasti luennoitsijoiden puhuessa nopeasti, moni asia jäi vähän ymmärtämättä. Seuraava seminaari on kolmen vuoden päästä Tanskassa. Ehdotin suomalaisille, että jollei järjestäjien puolesta ole tulkkeja, niin otettaisiin oma tulkki mukaan. Ehdotus sai lämpimän kannatuksen.

Tätä vois ruveta harrastamaan...

...ja tätä ihan takuulla <3
Miehän olen opiskellut italiaa tässä kolme vuotta ja edellisestä ruotsin tarvitsemisesta taitaa olla sama aika. Kyllä oli kankeaa hakea sanoja. Vaan eihän se auta, pakko yrittää. Ensimmäisenä iltana esittelimme kaikki itsemme. "Jag är Soja Murto-Hartikainen, Jag väver fabriker och syr folkdräkter." Jep. Pari tuntia myöhemmin hotellihuoneen vessassa mieleen jysähti: Olinko juuri esitellyt itseni, että kudon tehtaita? Olin. Nauroin ihan kippurassa itselleni. Matkatoverit lohduttivat, että kaikki kyllä ymmärsivät, etten kudo tehtaita, vaan kankaita. Minua kielipuolemmille tiedoksi, että englanniksi kangas on fabric, ruotsiksi fabrik on tehdas...

Tämä norjalainen päähine on sukua meidän poimutetuille hunnuillemme. Aika huikee :D
Älköön kukaan huntuniekka tulko enää sanomaan miulle, että meidän huntumme ovat hankalia käytössä :P


Kielimuurista huolimatta seminaari oli antoisa. Sen parasta antia on ymmärtää yhteyksiä ja eroavaisuuksia. Jaksan edelleen hämmästellä norjalaisten ja meidän karjalaisten pukujemme yhteisiä piirteitä ja lähinnä sitä, miten suomalaiset ja ruotsalaiset puvut tuossa välissä ovat ihan erilaisia. Mahtavaa on myös löytää hankintapaikkoja yhteisille tarvikkeille ja tietysti tutustua samanmielisiin ihmisiin. Vähän tulee verrattua Suomen kansallispukutilannetta naapureihin ja on hyvä huomata, että ei meillä ole mitenkään huonosti näitä hommia hoidettu. Samantyyppisiä ongelmia on muillakin ja niistä on hyvä ottaa opiksi. Ylpeänä voin kertoa, että kansallispukujen tuuletuspiknik sai erittäin hyväksyvää, iloista ja kannustavaa palautetta ja luulenpa, että idea adoptoidaan myös naapureihin!

Aika somat hanskat!

Tajusin senkin, että me suomalaisetkaan emme oikein nykyisin kokoonnu. Inga Pihlhjerta järjesti aiemmin vuosittain seminaareja kansallispukualan valmistajille ja opettajille Helsingin työväenopistossa, mutta se oli hirmuinen homma ja muitankin kapuloita rattaisiin on tullut, eikä niitä ole siksi ollut yli kymmeneen vuoteen. Pitäisi ehdottomasti järjestää vastaavia seminaareja meillä täällä, jotta saataisiin tietoa jaettua avoimemmin. Inhoan sitä, että "joku" sanoo, että "jonkun" pitäisi järjestää, mutta nyt sanon, sillä miulla ei ole taitoa eikä paukkuja sellaiseen. Haluaisin ajatella, että se "joku" voisi tässä tapauksessa olla Kansallispukukeskus, mutta soisin samalla heille sinne ainakin yhden työntekijän lisää, sillä nykyisissäkin hommissa on ihan yllin kyllin. Ehkä jonkinlainen yhteistyö saataisiin toimimaan ja seminaareja järjestettyä.

Ruotsalainen levyriipus
Otin reissun osittain loman kannalta, sillä miulla oli vain kaksi varsinaista hommaa. "Demonstraatiossa" puin Jääsken hunnun (kuvia löytyy ainakin vielä täältä) ja speakers cornerissa kerroin näistä suomalaisen kansallispuvun 130-vuotisjuhlahulinoista. Onneksi reissulla oli mukana ruotsinkielinen Maria Lindén, joka auttoi käännöksen kanssa. Vaikka olin saanut apuja jo täällä kotimaassa, oli tekstissä vielä aika paljon hiottavaa.

Mie. Kuva Inga Pihlhjerta.


Norjan seminaari huipentui torstaina juhlaan. Kävimme ensin kirkossa, jossa meille esitettiin kuvaelma (ehkä 1800-luvulta, kun lapsi on syntynyt ja viedään ensimmäistä kertaa kirkkoon, mutta en uskalla väittää varmasti, koska norja...). Oli aivan huikea tunne istua siellä ikivanhassa kirkossa kansallispukuisen väen keskellä, kuunnella upeaa laulua ja tuntea olevansa osa jotain kaunista ja merkityksellistä.
Sitten palasimme museolle, jossa nautimme juhlaillallisen ja kuulimme hienoja kansanmusiikkiesityksiä. Aterian päätteeksi tanskalaiset esittivät kutsunsa seuraavaan seminaariin ja julkaisivat teeman: neuleet.



Tuleeko jotain mieleen tästä hameesta...?
Ihan selvä karjalainen helmusniekkahame, joku on vain poimuttanut sen vyötärön.



Valokuvaussessio kuuluu aina asiaan. Kuvia löytyy Bunad-lehden sivuilta, suosittelen ;)
Kansallispukukonsultti Taina Kangas ja kansallispukuamanuenssi Marja Liisa Väisänen


Oli semmoset nämä norjalaisvellokset, että ois voitu pakata ne matkaan ;)


Perjantaina köröttelimme bussilla Osloon lentokentälle ja olin kotona joskus puolen yön aikaan. Kuvittelin, että ehdin kivasti siinä viikonloppuna levätä ja nukkua univelat pois (eihän siellä Norjassa nukkua ehtinyt, kun oli niin paljon asiaa :D ), mutta eipä nukuttanut, kävin vielä vähän kierroksilla. Viime viikolla sen sijaan nukutti sen edestäkin. Tuuletushulinat ja reissu vaativat veronsa, mutta nyt on taas ihana keskittyä oikeisiin töihin.















Ensi viikonlopun törötän Lappeenrannassa Linnoituksen vihreässä makasiinissa, jossa on Ortodoksisten kirkkopäivien basaari. Tervetuloa siis ostoksille :)

4 kommenttia:

  1. Miulla on vähän tämmönen 40-kriisi. Vähänkö ois siistiä olla kansallispukukonsultti. Hienoja pukuja kerrassaan kansallisuudesta riippumatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo, kansallispukukonsultti saattaa tässä ikuisessa määrärahojen puutteessa ja työn määrässä olla toista mieltä :P Itse työssä ei varmasti ole vikaa, mutta se kaikki muu. Kun se paikka oli haussa, päivittelin mm. nykyiselle konsultille, että kuka hullu siihen ryhtyy :D

      Poista
  2. Kiitos matkakertomuksesta, tuo yhteys norjalaisten ja karjalaisten pukujen välillä on mielenkiintoinen.. näitä kuvia (kuten myös bunadin) voisi katsella vaikka kuinka kauan ja monesti. Aivan ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla aina harmittaa, etten osaa ottaa hienoja kuvia, eikä miun kamerakaan siihen taivu. Onneksi meillä oli siellä ihan ammattikuvaajakin mukana ja nämä Bunadin kuvat ovat ihan mahtavia! Yhteys on tosiaan mielenkiintoinen ja oottelen, että joku kertoo miulle, että sitä on joku tutkinut tai jollei ole, niin joku innostuisi tutkimaan ;)

      Poista

Kommentti! Ihanaa!