perjantai 24. heinäkuuta 2015

Ihana, kamala päähine

Niin ovat hankalia. Eivät pysy päässä. Raskaita. Rumia. Kalliita. Naurettavia.

Vai ehkä sittenkin merkityksellisiä, ihastuttavia, taidokkaita, kauniita, juuri sopivia, helppoja?

Kansallispuvun osista päähine puhuttaa ehdottomasti eniten ja ihan syystä, sillä se on yksi merkityksellisimmistä puvun osista.

Etelä-Savon tykkimyssy, lähikuva

Heti tähän alkuun sanon vakkarilausumani: Kansallispuku on jokaisen kansalaisen juttu ja jokainen saa suhtautua siihen ihan niinkuin haluaa. On olemassa suosituksia, joita antaa Kansallispukuraati sitä mukaa, kun uutta tutkimustietoa saadaan ja joku asia nousee "tapetille". Ei ole olemassa mitään kansallispukupoliisia. Kannatan asiallisen tiedon hankkimista ja oman päätöksen tekemistä sen pohjalta.

Kansallispukujen esikuvien päähineet

Esikuvien aikaan, 1700-luvun puolivälistä 1800-luvun puoliväliin homma meni suunnilleen näin: Tytöt käyttivät nauhoja. "Nauhat" ovat yksinkertainen, usein punainen silkkinauha, joka sidotaan vapaana olevien hiusten päälle niin, että se kulkee edessä suunnilleen hiusrajassa ja sidotaan niskaan umpisolmuun. Nauhoja oli myös mm. mustia, sinisiä ja vihreitä ja niitä voitiin käyttää useita päällekkäin. Vapaana olevat hiukset symboloivat vapautta ja miehet eivät voineet vastustaa niitä, siksi vaimoväki ei voinut kulkea hiukset vapaina. Punaisella värillä oli pahalta suojeleva vaikutus. Se oli myös hyvin arvostettu vaikean saatavuutensa vuoksi. Nauhoja käytettiin samaan tapaan sekä karjalaisella, että läntisellä pukualueella.

Tyttösiä nauhat päässä. Vas. Sysmän ja Luhangan, oik. Virolahden kansallispuku.

Rippikoulun jälkeen siirryttiin "naimaikäisyyteen". Nykyaikaan rinnastettuna "naimaikäinen" on n. 15-20 -vuotias. Karjalassa naimäikäiset käyttivät joko säppäliä (verkanauha, johon on kiinnitetty tinanastoja - metalli suojelee pahoilta hengiltä), sykeröä (pirtanauhoilla päällystettyä, vitsoista, rautalangasta, hiuksista jne. muodostettua "laitetta", jonka päälle huntu myöhemmin sidottiin) tai näiden yhdistelmää. Jottei asia olisi näin yksinkertainen, oli paikasta, ajasta ja uskonnosta riippuen myös pinteleitä (esim. kovitettu nauha), perveskiä (toisenlainen kovitettu nauha), natseja (savakko-nuorikon päähine) ja muita virityksiä. En pysty näitä kaikkia tässä avaamaan, tietoa löytyy mm. Sireliuksen Suomen kansallispukujen historia -kirjasta, Kaukosen Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut -kirjasta sekä Sihvon/Lehtisen Rahwaan puvusta.
Läntisellä pukualueella ei samassa määrin ollut erikseen varsinaisia naimaikäisen neidon päähineitä, mutta naimaikäisyys voitiin osoittaa "virittämällä". Tykkimyssyä voitiin käyttää ilman tykkiä (pitsiä). Tanun sisällä olevan sykerön ympärille voitiin kiinnittää silkkinauhat, jotka riippuivat tanun alta pitkin selkää jne. Mahdollisesti naimaikäinen neito voi myös sitaista tukkansa nutturalle ja sitoa nauhat sen ympärille.

Yritin esittää neitokaista Jääsken naisen kansallispuvun julkistuksessa, mutta ei tainnut mennä läpi?
Oikeasti en pukeutuisi tähän pinteliin, vaan huntuun, joka sitäpaitsi on tosi hyvä päässä.
Kivennavan neidolla on säppäli, aikuisella naisella huntu.


Olipa päässyt naimisiin tai ei, oli täysi-ikäinen nainen "vaimoväkeä" ja käytti vaimoväen päähinettä. Läntisellä pukualueella se oli yleensä tanu tai tykkimyssy. Tanu on valkea päähine, jossa suorakaiteen muotoisesta kangaspalasta ommellun "pesän" etureunaan on kiinnitetty pitsi. Hiukset sidottiin sykerölle tanun pesän sisälle.
Tykkimyssyn pohja on paperista ja pellavakankaasta jauhopuurolla liimattu, kova ja kupera, laskoksilla varustettu koppa. Koppa on pehmustettu villavatiinilla ja päällystetty sileällä, kuosiinkudotulla tai kirjaillulla silkillä. Kopan reunat asettuvat päätä vasten ja hiukset kootaan sen sisälle nutturalle. Tykkimyssyn tykki on useimmiten pitsiä, mutta se voi olla myös poimutettu pellavabatistikaitale.
Karjalassa luterilaisen vaimoväen päähine oli huntu. Se on aina neliö, valkea kangas, jonka otsalle tuleva nurkka on taitettu. Pienemmissä hunnuissa kaksi "sivunurkkaa" sidotaan yhteen ja takanurkka pyöräytetään solmun ympäri. Suurissa solmu tehdään sivunurkkien yläpuolelle ja huntu laskeutuu veistosmaisena pitkin selkää. Huntu sidotaan aina sykerön päälle. Suurimmat hunnut ovat 110 x 110 cm -kokoisia, pienimmät 6 x 6 cm.
Ortodoksivaimot Karjalassa käyttivät sorokkaa tai säpsää. Kansallispukujen esikuvien alueella sorokka oli useimmiten pellavainen, runsaasti kirjottu. Kohti sarafaanialuetta mentäessä, se voi olla säpsän tapaan silkkinen.

Ylläoleva on yksinkertaistus, sillä tästä puuttuvat tanujen päälle puettavat silkkimyssyt, tryytterö, sarvitanu, päähinehattu ja varmasti monta muuta.


Kymin kansallispuvussa on suuripesäinen tanu, jossa on kolme pitsivaihtoehtoa. Tässä niistä verkkopitsi.
Pellavanvärinen, niskassa näkyvä nauha on timppi, jota voi käyttää pukemisen apuna.

Paholaiselta suojautuminen ja muut päähineen tehtävät

Päähine oli yhtä oleellinen osa vaatetusta kuin vaikkapa hame tai paita. Se oli usein pienehkö ja siksi siihen voitiin laittaa hienoimmat materiaalit. Päähine näkyy hyvin ja varallisuuden lisäksi se oli hyvä tilaisuus näyttää taitoa. Pienenpienillä ketjupistoilla kirjotut silkit, hennot, upeat pitsit, taidokkaat poimutukset ja reikäompeleet kertovat päähineen tärkeydestä.

Jokioisten eli Jokiläänin kansallispuvun tykkimyssy on pienikoppainen, tikkauksin koristeltu.
Puuvillatylliseen tykkiin on kirjottu geometrisiä kuvioita.


Siveellinen nainen ei kulkenut ihmisten ilmoilla ilman päähinettä, puhumattakaan, että olisi viekoitellut miehiä vapaana liehuvilla hiuksilla.
Pään peittäminen oli tärkeää siksi, että ilman suojaa kuka tahansa voi katsoa toista pahalla silmällä ja aiheuttaa jotain pahaa. Myös paholainen pääsi vapaasti vaikuttamaan suojattoman ihmisen ajatuksiin.

Kymenlaakson kansallispuvun tanu on pienipesäinen ja pitsi on verkkopitsiä.

Päähineet kansallispuvussa

Kansallispuvussa päähinettä suositellaan käytettävän kuten esikuvissa. Jos päähinettä ei ole, ei tarvitse jättää pukua käyttämättä. Aikuinen nainen sitoo silloin hiuksensa nutturalle takaraivolle tai niskaan, jos ne yltävät. Suosittelen kuitenkin tavoittelemaan päähineen hankkimista.

Jääsken naisen kansallispuvun huntu on suurehko, sen voi tehdä hitusen pienempänä tai isompana makunsa mukaan.
Alle tehdään komea sykerö ja hiukset piilotetaan komeuden alle.


Miun suhde kansallispukuun nojaa vahvasti esikuviin ja kirjoitan siksi nimenomaan siltä kannalta. Mie en esiintyisi kansallispuvussa ilman asianmukaista päähinettä samalla tavalla, kuin en jättäisi siitä hametta pois.

Kaikkiin kansallispukuihin on olemassa päähine, paitsi Tuuteriin/Tuutariin. Se on inkeriläinen neidon puku. Huolimatta siitä, mitä sinulle on joskus jostain sanottu tai myyty tai jätetty myymättä, jokaiseen kansallispukuun on olemassa aikuisen päähine. Ja se ei ole sykerö. Siihen, miksi kaikkina aikoina kaikkiin pukuihin ei ole myyty aikuisten päähineitä, on monia syitä ja se on ihan oma, pitkä juttunsa.

Virolahden kansallispuvun tykkimyssy on alueelle tyypillisesti litteähkö,
leveillä kukkanauhoilla päällystetty.

Koska arkinen tyylimme on usein nykypäivänä vähän toisenlainen, kuin kansallispukujen esikuvien aikaan, tuottavat erilaiset hiustyylit haastetta päähineiden pukemiseen. Olen tavannut yhden pään, johon en oikeasti saanut päähinettä kunnolla pysymään, hänen hiuksensa ovat aivan tolkuttoman liukkaat ja taipumattomat, kuin siimaa.

Natsi on karjalainen, savakko-nuorikon päähine, joka tehtiin alunperin
silkkihuivista ja sittemmin säpsän tyyliin silkkikankaasta tai virkaten, hapsut saumaan lisäten.



Miulla on ollut hervottoman pitkä tukka, sitten lapojen alle ulottuva ja nyt tällainen pisimmillään 4 cm pitkä, sivuilta 8-millinen. Tukkani on paksu ja vaikeinta oli pukea päähine silloin, kun tukka oli hervottoman pitkä, sitä kun ei tahtonut saada mahtumaan mihinkään. Nykyistä tukkaani jatkan helposti puuvilla- tai pellavalangasta palmikoiduilla apuleteillä, jotka kiinnitän hiuksiin kumilenkillä. Päähineet kiinnitän nuppineuloilla. Käytän timppiä, jonka alle saan tungettua törröttävät hiukseni ja luotua illuusion taaksepäin vedetyistä hiuksista.

Pellava- tai puuvillalangasta voi tehdä apuletin oman tukan
jatkeeksi. Tähän päälle on tulossa kivennavan huntu. Tykkimyssyn
alle täytettä tarvittaisiin vähän vähemmän.

Huono päähine ei pysy päässä. Lerpahtanut, teolliselle pohjalle tehty tykkimyssy ei välttämättä asetu päähän. Paperisen pohjan muotoiluun on konsteja. Huntu ei pysy päässä pyhällä hengellä, vaan sen sisällä tulee olla oikeanmuotoinen sykerö. Jääsken naisen kansallispuvun tarkistuksen yhteydessä opin sykeröistä melkoisesti lisää ja osaan nyt tehdä entistä paremmin päässä pysyvän sykerön suurhuntuun.

Sysmän ja Luhangan kansallispuvun päähine on tanu, jossa on paksuhko, nyplätty pitsi.


Koska on mahdotonta tässä luetella neuvoja kaikille hiustyypeille yhdistettynä kaikkiin päähinevariaatioihin, en edes yritä. Tässä jutun perässä on muutama hyödyllinen linkki ja neuvon mielelläni sitten tapauskohtaisesti erikseen.
Tärkein oivallus on se, että päähineen pukemista täytyy harjoitella ja nimenomaan sen oman päähineen, omaan päähän. Jos se tuntuu hankalalta, pyydä rohkeasti apua asiantuntijalta. Älä tuomitse päähineitä, ennenkuin olet kokeillut kunnollista.

Laatokan Karjalan ortodoksinaisella säpsä ja Munsalan naisella tykkimyssy.


Päähineet ovat ihastuttavia, kekseliäitä, kauniita, taidokkaita, hurmaavia, täynnä yksityiskohtia ja todella kruunaavat puvun. Saatat myös tuntea, miten pahat ajatukset suorastaan kimpoavat päähineestä pois ja pysyt hyvällä tuulella!

Jos mietit, onko pakko laittaa päähine, esitän vastakysymyksen: Miksi et kokeilisi päähinettä?

Riisuttuasi kansallispuvun päähineen voit huvittaa (tai pelotella) läheisiäsi kansallispukutukalla.
(Toisilla on joku eläin, joka putkahtelee kaikkiin kuviin. Miulla on tuo kuopus... Tällehän oli oikein sana, piti käydä kysymässä kamuilta: photobombing!)


P.S. Miesten päähineet ovat upeita myös!

Karjalaismiehen komein päähine on huopalääppä.
Jääsken alueen miehen kansallispuku.


Linkkejä:

Tykkimyssyn pukeminen

Sakkolan hunnun pukeminen

Jääsken naisen tarkistettu kansallispuku



29 kommenttia:

  1. Sovitin muutama viikko sitten ekakerran tykkimyssyä, joka on vuodelta papu ja nakki, tehty teolliseen pohjaan, varustettu kammalla edessä. Olin iloinen, etten ollut sellaista saanut (liittyy naimattomiin naisiin liittyvään vanhaan tietoon), silkit ja kirjailulangat on jäljellä ja jahka aika antaa myöden teen itselleni tykkimyssyn alusta loppuun itse. Olen nähnyt niin monta kansallispukukurssilla valmistunutta tykkimyssyä, että onhan se omakin saatava.

    Tekeillä olevaan pukuuni tulee huntu, olen siitä iloinen, koska säästyn kaikilta hiustenlaittomurheilta. Sen alle ei kukaan näe:). Kiitos viikonlopun tietoiskusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, jännästi suurin osa niistä, jotka päähineitä paljon näkevät ja niihin tutustuvat, myös sellaisen haluavat. Täytyy siis vain pitää niistä suurempaa meteliä :)
      Hyvä pointti tuo, että säästyy hiustenlaittomurheilta!

      Poista
  2. Miesten päähineet on upeita. Varsinkin ne huopalääpät (menikö oikein?).

    Miun en vois kuvitella kansallispukua ilman päähinettä, ehkä johtuen hyvästä aivopesusta tai siitä etten ole lapsena ikinä pukua pitänyt. Ne on mahtavia, ja aikansa näköisiä. Suurhunnutkin vihdoin ja viimein alkaa mahtua ihan ok näköinen kategoriaan. Ehkä mie siis joku päivä sen oman alueen puvun suurhuntuineen teen ;)

    VastaaPoista
  3. Mulla kun on tätä tukkaa niin älyttömästi, ettei se tykkimyssyn alle mahdu, ellei olisi joku XXXL myssy, niin olen tavannut tehdä niin, että laitan takaraivolle nutturan ja sen etupuolelle kiinnitän nauhoilla nutturaan sitoen tykkimyssyn

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Tuolla tykkimyssyn pukemisohjeessa, johon on tekstin lopussa linkki, on selitetty tämä kuvan kera :)

      Poista
  4. Miulle pönkeää ankeasti budjetti vastaan mitä tykkimyssyyn tulee, ja sen yksin tekeminen ei innosta - eikä täällä ole kurssejakaan. Taskukin on vielä tekemättä, mutta elän toivossa... Ohjeet on molempiin kyllä, mutta jo sen tukin hankkiminen on hankalaa. Tartten mesenaatin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäis kyllä olla enemmän mesenaatteja! Tähän ja moneen muuhun. Jospa se vielä ajallaan loksahtaa tämäkin kohdalleen. Toivotaan :)

      Poista
  5. Meilläpäin Pohjois-Karjalassa ainakin vanhemmat ihmiset vielä usein sanoo nuoresta naisesta että "sehän on ihan tyttöpiäkin vielä!" tarkoittaen selvästi että sehän on hirveän nuori/ihan lapsi (sanovat joskus myös kyllä että "no eihän se sitten ennää oo tyttöpiä!"). Mietin pitkään että mistä moinen sanonta tulee, ennenkuin Sireliuksen opus valisti, että Itä-Suomessa on paikoin ollut tapana että nainen leikkaa tukkansa lyhyeksi naimisiin mentyään, jossain on jopa ollut osa hääohjelmaa, että tietty sukulaisnainen leikkaa morsiamen palmikon pois. Tämä tuli nyt tässä mieleen siitä, että todellakin suht' lyhyt tukka on varmasti myös helpottanut joidenkin päähineiden käyttöä, samoin kuin pitkien nauhojen kanssa on varmasti ollut paljon näyttävämpää olla se pitkä tukka.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Sinä Hyvä Ihminen kun kerroit kuinka upea Jääsken huntu saadaan pysymään päässä, eli sykerö pitää tehdä hunnun alle. Viime pyhänä kannoin Jääsken pukuani konfirmaatiotilaisuudessa, tuuli heitti pihalla hunnun irti enkä sitä enää saanut päässäni pysymään paikallaan. Kyllä hävetti kun sitä jouduin tuon tuostakin asettelemaan.
    www.annelipunneli.blogspot.fi/Jääsken pukua tuunailemassa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan, mukavaa olla avuksi! Kävin katsomassa blogistasi ja tuo huntu on muutenkin vähän "sitomattoman" näköinen. Jääsken tarkistetun puvun ohjeet eivät valitettavasti ole vielä valmiit, mutta kun ne valmistuvat, suosittelen ostamaan hunnun ohjeet ja tekemään sen mukaisen.

      Poista
  7. Hieno kirjoitus! Minulla on juurikin Tuuterin puku ja oikein välillä harmittaa, ettei päähän voi oikean päähineen puutteessa pukea muuta kuin säppälin. Varsinkin tykkimyssyt ovat mielestäni todella kauniita, mutta en ole koskaan kokeillut sellaista eli pukeutumistuntumasta ei ole mitään tietoa.

    Vuosia kansantanssia harrastaneena päähän on sen sijaan jotenkin iskostunut ajatus, että kansallispuvun kanssa ei olla hiukset valtoimenaan ja niinpä nykyäänkin aina yleensä teen pitkistä hiuksista niskaan nutturan tai laitan palmikot ja säppälin sitten otsalle.

    VastaaPoista
  8. Mitenkäs E-P:n tryytterö pitäisi pukea? Kovin olen perintöpukuni päähinettä ja sen kaunista ruusukuvioista silkkiä ihastellut, mutta vielä pitäisi tietää, kuinka se kuuluisi päähän pistää. :)

    - Sannimari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole perehtynyt tryytteröön, mutta yleisemmän tietoni perusteella sanoisin, että jos tukka riittää, se sidotaan nutturalle sinne tryytterön sisälle. Jos se ei mahdu kokonaan, tehdään toinen nuttura niskaan. Jos taas tukka ei yllä nutturalle, tehdään "tekonuttura" samaan tapaan kuin tykkimyssyn ja tanun sisään. Tryytterön paikka on nähdäkseni päälaen takaosassa, mutta ei takaraivolla. Tryytterö on neitokaisten päähine, aikuiset (viimeistään parikymppisenä, mutta jo heti rippikouluiän jälkeen saa) käyttävät tykkimyssyä.

      Poista
  9. Ymmärsinkö oikein, että nuoret naiset ovat pitäneet sykeröä sellaisenaan ja huntu on liitetty päähineeseen myöhemmin? Suunnittelen valmistavani Kirvun puvun, johon ilmeisesti kuuluu sykerö-päähine. Onko sen käyttäminen sellaisenaan siis oikein? :) Mistäjän siihen löytyisi ohjetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ymmärsit. Sen käyttäminen on "oikein", jos olet alle 20-vuotias ja naimaton :) Ohjetta voinee kysyä Suomen Perinnetekstiileiltä...

      Poista
  10. Hei,
    minulla on suunnitelmissa käyttää alueeni kansallispukua omissa ylioppilasjuhlissani. Ilmeisesti tällaisissa tilaisuuksissa kansallispuvun päähineen saa korvata ylioppilaslakilla kun se kerran päivän juttu on. Mietin vain tukkaa tässä tilanteessa. Onko tämäntyyppisiin poikkeustapauksiin ohjeita hiusten asettelun suhteen? Jonkinlaista kampausta niskaan olen miettinyt. Tahtoisin pientä neuvontaa tämän suhteen, en halua rikkoa mitään etikettiä.

    Kiitos avusta ja mielenkiintoisesta blogista. Minäkin tahdon vielä joskus valmistaa ihan oman puvun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Hienoa, että laitat kansallispuvun! Juuri kuten arveletkin, eli kansallispuvun päähineen voi korvata ylioppilaslakilla. Silloin kampauksen pitää tietysti olla sellainen, että saat lakin mukavasti päähän. En lähtisi rajoittamaan kampausta tällaisessa tapauksessa oikeastaan mitenkään muuten. Tietysti sellainen "kansallispukumaisin" on yksinkertainen nuttura niskassa, lakin reunan alapuolella tai hiukset avoinna.
      Mukavaa kevättä ja onnea!

      Poista
  11. Hei! Löysin blogisi etsiessäni tietoa Antrean pukuun kuuluvasta päähineestä. Täältä löysin jo paljon tietoa, mutta olen vielä hieman hukassa asiani kanssa. Olen saanut mummoni aikanaan valmistaman puvun, eikä siinä ole päähinettä. Mummoni ja äitini ovat käyttäneet pukua nauhapäähineen kanssa (molemmat käyttäneet pukua lähinnä nuorina tyttöinä). Vaikka naimaton olenkin, en ole enää neidon iässä, joten päähineasia kiinnostaa. Olen löytänyt kuvia pukuun (ilmeisesti) kuuluvasta sykeröstä, mutten hunnusta. Huntu kai sykerön päälle kuitenkin kuuluisi? Onko se samantyyppinen kuin esimerkiksi Jääsken puvussa? Entäpä sykeröön kuuluvat tupsunauhat, käytetäänkö niitä hunnunkin kanssa? Vai ovatko vain neidon sykerön koristeena?

    Olen pian käyttämässä pukua ensimmäistä kertaa maisterijuhlissani ja haluasin sen olevan mahdollisimman "oikeaoppinen".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Antreaan on olemassa huntu ja se tosiaan on vähän samantyyppinen kuin Jääsken huntu. Sykerölaite, jota Antrean kansallispukujen kanssa usein nähdään, on tosi iso, joten suosittelen tekemään hunnun alle vähän maltillisemman kokoisen. Silloin sen voi halutessaan tehdä kokonaan valkeana (kanttinauhasta) tai pirtanauhoista tai niin, että pään ympäri sidottava osa on pirtanauhaa ja tupsut roikkuvat hunnun alta ja pään yli menevä sykeröosa on valkealla kanttinauhalla päällystetty. Huntu on melko yksinkertaisesti sidottu, 90 x 90 kpl. Valitettavasti siihen ei ole ohjeita, mutta osaavan ohjaajan johdolla sen voi tehdä kurssilla, jolloin opit tekemään sen itsekin, taikka sidottaa ammattilaisella.

      Poista
  12. Hei, Tuuterin puvun säppäli mietityttää, miten se oikeasti pitäisi laittaa? Otsalle, kuten hiuspanta, nutturan ympärille vai miten? Vai löytyykö siihen naimisissa olevan oma päähine?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Säppälin paikka on, kuten muidenkin nauhapäähineiden, edessä hiusrajassa ja takana niskassa tai alhaalla takaraivolla, hiusten päällä. Ja hiukset auki. käytännössä painava säppäli saattaa kunkin päänmuodon vuoksi löytää paikkansa jostain muusta kohdasta, eikä sitä silloin ilman väkivaltaa saa pysymään "oikeassa kohdassa". Silloin se on siinä, missä se pysyy. Mielummin ei kuitenkaan päälaella, eikä ihan kulmakarvoissa kiinni. Tuuteriin ja Tuutariin ei ole tehty aikuisen päähinettä ollenkaan. Ilmeisesti Tuutarin kokoamisen aikaan riittävää esikuva-aineistoa ei ollut saatavilla. Nyt saattaisi olla, jos joku haluaisi palata tähän asiaan.

      Poista
    2. Hei, kiitos vastauksestasi. Juhlat käyty ja Tuuterin pukua käytetty. Säppälin laitoin otsalle, kiinni takaraivolta. Hiukset olivat ensin auki, mutta oli niin epäkäytännöllistä ja viisikymppisellä myös suorastaan naurettavan näköistä tuon puvun kanssa, että laitoin sileän nutturan. Vääräoppista siis, mutta toimivampi ratkaisu. Samoissa juhlissa oli muitakin kansallispukuja. Kahdella päänauha oli sijoitettu tavallisen hiuspannan kohdalle ja niskasta kiinni. Tuuterin pukuun ei taida kuulua kukkaroa tms. jonka voisi kiinnittää esiliinan nauhoihin? Entäpä mikä huivi/viitta/takki kävisi? Lähinnä sisätiloissa käytettäväksi siis.

      Poista
    3. Nuttura voi olla oikein hyvä ratkaisu tuossa tapauksessa. Kaikissa muissa tapauksissa kehotan jättämään neidon päähineen pois ja olemaan sitten paljain päin ja tukka nutturalla (tai lyhyt tukka auki), jollei aikuisen päähinettä saa järjestettyä, mutta on aikuinen. Tuuteriin ei ole olemassa taskua eikä päällysvaatetta, eikä siihen ole suositeltu mitään huivia. Essun alle voi tehdä yksinkertaisen, litteän taskun, joka sidotaan omalla nauhallaan vyötäisille.

      Poista
  13. Miten Te saatte pysymään Antrean päähineen Sykerön hyvin päässä?
    Minulla on sellainen ja siinä on tosi painavat punaiset tupsut.Olen tilannut sen valmiina. Kiitos nikseistä ja hyvistä neuvoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Oletan, että sykerönne on "Vuorelman malli" eli hankittu joko Helmi Vuorelmalta tai Suomen Perinnetekstiileiltä tai tehty heidän ohjeellaan. Vastaus on, että en tiedä. Se ei ole ihan esikuvanmukainen, vaan jotenkin paisunut suuremmaksi. Aikuisen päähine Antreaan on huntu, jonka alle tulee sirohko sykerö.

      Poista

Kommentti! Ihanaa!