keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Essun tarina jatkuu...

Se Kuolemajärven B-puvun lempeän värinen esiliina.

Tein sen pilalle menneen essun jälkeen töitä aamusta iltaan pari viikkoa ja sain tehtyä uuden essun. Sydän kylmänä pesin sen, hyvin nopeasti, hyvin tarkasti. Pesin essun ennen iskuhapsun kiinnittämistä ja uskaltauduin villalankakirjonnasta huolimatta käyttämään kuumaa vettä. Kuivasin heti essun tarkasti pyyheliinoihin puristelemalla ja aloin myös heti silittää sitä kuivaksi. Ja niin vain sininen lähti taas leviämään niistä kohdin, joissa kangasta on paksulti ja kuivuminen sen vuoksi hitainta. En tajua. En kertakaikkiaan käsitä, miksi se väri leviää ja miksei se levinnyt, kun testailin. Nyt kuitenkin väri levisi vain yhdestä kohdasta ihan vähäsen ja päätin, että se lähtee asiakkaalle ja jos se sitten tulee sieltä takaisin, niin se on sen ajan murhe.


Kudoin vielä säärisiteet, tein hunnun, ompelin säppälin ja yritin saada nästyykin tehtyä. Sitten, kun olin purkanut nästyykin kirjonnat kolmeen kertaan ja olin sekopäänä siitä, että miehen loma valuu osaltani hukkaan, päätin, että on aika puhaltaa peli poikki. Säppälin kanssa kävi vielä niin, että kuvittelin eräällä ihmisellä olevan siihen hakanen, mutta ei ollutkaan, enkä saanut sitä tähän hätään mistään. Niinpä nästyyki ja säppäli jäivät tänne odottamaan, tuo essu, säärisiteet ja huntu lähtivät tilaajalle, myö pakattiin etanakoti (eli asuntoauto) ja lähdettiin matkaan. Matkailimme viikon, mutta siitä kerron toisella kertaa. Nyt menen jatkamaan nästyykin kirjontaa. Se on kummasti mukavampaa, kun en ole luonut itselleni kamalaa kiirettä ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti! Ihanaa!