perjantai 28. maaliskuuta 2014

Tunnustuksia ja tunnusteluja

Sain Työhuoneen Susannalta tunnustuksen. Tunnustus pitää jakaa kolmelle käsityöblogille ja perustella lyhyesti, miksi juuri ne ansaitsevat tunnustuksen.

Susanna kirjoitti näin:

Sukkulalla ja neulalla
Soja on paitsi ystäväni myös ihailuni kohde. Kansallispuvut ovat olleet minulle täysin merkityksetön ja vieras asia, mutta Sojan blogi on avannut minulle ihan huiman maailman kaikesta siitä, mitä kansallispukuihin liittyy. Ne pikkupikkuruikkuiset pistot ovat jotain täysin käsittämätöntä. Minusta on ihmeellistä ja arvostettavaa, että kansallispukujen kohdalla käsityö todellakin on käsityötä, sanan syvimmässä, kauneimmassa merkityksessä.

Olen siirtänyt tämän postauksen kirjoitusta muutamasta syystä. Ensinnäkään en osaa pukea sanoiksi sitä, millaisia tunteita Susannan kuvailu miussa herättää. Jo se, että yllättäen löysin uuden ystävän, jonka kanssa miulla on helppo olla, jonka kanssa en ota mitään roolia vaan olemme tasavertaiset ja juuri niin hullut tai selväpäiset kuin satumme olemaan. Huomaan kertovani Susannalle helposti asioita, joista ei tulisi mieleenkään puhua kenellekään muulle, sillä miusta tuntuu, että hänelle niitä ei tarvitse perustella.
Ja sitten se, että olen saanut jollekulle raotettua kansallispuvun konservatiivista esirippua, saanut jonkun näkemään puut metsältä - se on nimenomaan juuri se asia, miksi pidän blogia, kierrän luennoimassa, päivitän facebookia, ylläpidän Facebookin kansallispukuryhmää ja huudan kansallispukua koko maailmalle. Haluan muuttaa epämääräisen "kansallispuku nyt vaan on pyhä" -kunnioituksen sellaiseen muotoon, että kunnioituksella on henkilökohtainen perusta. Ja huomaan, etten edelleenkään osaa sitä oikein sanoa.

Mie luen nykyisin hirmuisen vähän blogeja. En ollenkaan etsi uusia luettavia, joten netti on varmasti pullollaan sellaisia, jotka ansaitsisivat tämän tunnustuksen. Mie kuitenkin tiedän nämä kolme hyviksi ja suosittelen niitä:

Leenan käsityöt Leena tonkii väsymättä ja ihastuttavalla intohimolla kansanperinnettä ja loihtii sen esiin nykypäivään kauniina, toimivana ja esikuviaan kunnioittavana. Aivan upeita töitä! Kiitos, että esittelet ne meille!

Oikeus olla rajaolento Maahiska on juurikin rajaolento. Maahiskan mies on lämpimiä muistoja miun lapsuudesta. Molemmat ovat käsittämättömän taitavia. Rakastan kansanpuvuissa rosoisuutta ja elävyyttä ja sitä samaa on Maahiskan ja hänen miehensä taiteessa ja koruissa. Käsityön jälki ei ole huonoa työtä vaan nimenomaan sellaista kauneutta, jota koneella ei voi tehdä.

Inspiraato on mottomme Helenasta kuullaan vielä ja isosti! Hän on kekseliäs, leikkisä, kokeileva käsityöperinteen luoja. Hän tuntee erityisesti nauhat. Helena ei vain inspiroidu, hän inspiroi, hän kulkee edellä, haistaa etunenässä ja menee vielä syvemmälle.


Kiertue lähestyy! Mie olen Puoteineni mukana Jyväskylässä ja Hesassa, tuu moikkaamaan!

3 kommenttia:

  1. Kiitos tunnustuksesta! Aivanhan tässä nyt punastuttaa....

    VastaaPoista
  2. Olin minä huomannut, mutta kun en tiennyt miten jakaisin eteenpäin, olin hiljaa. Kiitos kauniista sanoistasi. Sellainen perinnefriikki minä todella olen. Lanka-asiaankin vastasin blogissani, mutta vielä tässä - molemmat värit ovat suoraan lampaasta.

    VastaaPoista

Kommentti! Ihanaa!