keskiviikko 1. elokuuta 2012

Neljä hametta, viisi paitaa

Juuret-näyttely on päättynyt. Asukokonaisuudet julkistettiin Karjalaisilla kesäjuhlilla 16.6. ja tässä videotaltiointi sieltä: Juuret-video YouTubessa. Vaatteista on ilmeisesti jo otettu myös promokuvat mallien päällä, mutta en ole niitä vielä saanut käyttööni. Olen kyllä edelleen innostunut noista vaatteista, harmi vaan, ettei oikein ole aikaa niiden tuotteistamiseen. Ehkä vielä keksin keinon.



Olen penkonut kansallispukukaappia. Lapsilla on sellainen jännä ominaisuus, että ne kasvavat. Ja vaikka meillä ehkä käytetään suhteellisen paljon kansallispukuja, niin ei silti valtavan montaa kertaa vuodessa. Mikä tarkoittaa sitä, että joka kerran kun puvut on tarkoitus laittaa päälle, aloitetaan se sovittelemalla lapsille pukuja ja todennäköisesti myös pidentämällä tai lyhentämällä hametta ja esiliinaa. Kengätkin aiheuttavat usein aikalailla päänvaivaa. Meidän tytöillämme on Sysmän ja Luhangan kansallispuvut, kuten minullakin. Esikoinen sai ensimmäisen Sysmän ja Luhangan pukunsa 3-vuotiaana. Sitä ennen hän käytti serkkunsa vanhaa Virolahtea, kuten kuopuskin sittemmin. Äitini on ommellut esikoiselle Sysmän ja Luhangan osia sitä mukaa kun hän on kasvanut. Esikoinen on nyt 150 cm pitkä, eli vain 10 cm lyhyempi kuin minä. Meillä on Sysmän ja Luhangan pukuun 4 eripituista hametta (kahdesta pienimmästä on tarpeen mukaan käännetty helmaa, alussa käänne on ulottunut lähes hameen puoleen väliin), 5 paitaa, joista kaksi suurinta on minun kokoisiani, toinen niistä oikeastaan siirretty syrjään koska alkoi olla loppuunkulunut, 5 liiviä, 4 painokankaista ja 1 silkkinen esiliina, 1 röijy, 1 tanu, 1 irtopitsi ja 1 silkkimyssy. Ja villaisia sukkia vähän joka kokoa.

Kuopukselle juuri soviteltiin ja hänelle löytyi sopivat vaatteet ihan suoraan. Esikoinen on yökylässä kaverilla, mutta kunhan sieltä saapuu, niin sovittelemme hänelle. Minulla on yksi hame, joka on periaatteessa vähän pitkä minulle, se on tehty vuokrapuvustoon, mutta jos sidon sen sopivan ylös, niin se välttää kyllä. Niin teen, jos osoittautuu, että oma hameeni on sopiva esikoiselle. Jos se ei pysy päällä tai on vielä pitkä, niin sitten avataan käänne seuraavasta hameesta. Ja sitä myöten myös esiliinasta - jos se riittää. Melkoinen varustelu yhtä tuuletusta varten :) Kun kaikille löydetään sopivan mittaiset hihat ja helmat, on edessä vielä normaali pukujen huoltaminen, eli tärkkäys ja silitys. Käytännössä perjantai-iltana suihkuttelen paidat ja essut tärkkivedellä kosteiksi ja laitan muovipussiin yöksi, jotta kosteus tasaantuu. Lauantaina silitän kaikki neljä paitaa ja 3 essua sileiksi ja kuiviksi (siihen menee pari tuntia) ja levitän ne mahdollisimman suoriksi ripustimille. Sunnuntaina ne ovat sitten valmiit puettaviksi - ja yksi paita laukkuun pakattavaksi.

Tällä kertaa nimittäin tätä rumbaa sävyttää vielä se, että tuuletuksen jälkeen sunnuntaina käyn vaihtamassa vaatteet ja painelen perheen kera esikoisen luokan siivoustalkoisiin. Ja maanantaiaamuna lähden seitsemän junalla Vaasaan ja Vöyrille Pohjoismaiseen pukuseminaariin ja sielläkin pitää olla kansallispuku mukana. Ja sen olisi hyvä olla viimeisen päälle ojennuksessa, eikä tuuletukselta hikinen ja ruttuinen. Onneksi on tuo vanha paita, laitan sen tuuletukselle ja otan uuden reissuun.

Sunnuntaina se siis on, kansallispuvun syntymäpäivä! Toivoisin hurjasti, että kaikille suomalaisille kotona ja ulkomailla ja Suomessa asuville tulisi tavaksi aina 5.8. pukeutua kansallispukuun tai johonkin sen osaan tai kansanpukuun ja lähteä ihmisten ilmoille piknikille, kahvilaan, tuulettamaan pukuaan ja katselemaan muiden pukuja! Toivon, että siihen ei pian tarvittaisi kokoonkutsujia eikä sirkushuveja, vaan tästä tulisi vielä itsestäänselvempi asia, kuin valkolakin käyttö vappuna - kansallispukuhan kuuluu meistä jokaiselle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti! Ihanaa!