maanantai 11. joulukuuta 2017

Joulun ja vuodenvaihteen tärkeitä juttuja



Joulun ja vuodenvaihteen tärkeitä asioita koskien kansallispuku.com-sivun Puotia ja Kansallispukuraidat-verkkokauppaa:

13.12. klo 12 mennessä maksetut tilaukset 
postitetaan 14.12.

15.12. klo 12 mennessä maksetut tilaukset 
postitetaan 15.12.

Huom! Maksun tulee näkyä tililläni ilmoitettuna aikana. Jos maksat Puodin ostokset muusta pankista kuin Nordeasta, varmista toimitus lähettämällä kuitti maksusta sähköpostilla: soja@kansallispuku.com. Kansallispukuraidat-verkkokaupan ostoksista ei tarvitse.




Lomailen 16.12.—1.1.

Lämmin kiitos tästä mahtavasta vuodesta!
Rauhallista joulua ja 
kaikkea hyvää vuodelle 2018!

torstai 7. joulukuuta 2017

Hengästyttävää menoa

Vau, mikä itsenäisyyspäivä!

Kuva: Pia Rantanen

Tiistaina sain kunnian olla mukana takomassa sadatta lenkkiä itsenäisyyden ketjuun. Lue täältä, mistä on kyse.


Miulla on Sysmän ja Luhangan kansallispuku. Leea-Marilla on kiilasarafaani ja miehelläni on tumman puvun kanssa Kansallispukuraidat-puuvillasatiinista ommeltu solmio, jonka on ommellut Taitoisan Raija ja se kuuluu hänen RaiTai-mallistoonsa.
Kuva: Tiia-Maija Hartikainen


Ja itsenäisyyspäivänä olimme mukana Imatran itsenäisyyspäiväjuhlassa Kulttuuritalo Virrassa. Mie lausuin siellä tervehdyssanat. Kun ei ole hirmuisesti tarvinnut puheita pidellä, on tässä ollut vähän opettelemista. Muistan vielä äikäntunneilta koulusta, mitä juhlapuheessa tulee olla, mutta tervehdyssanoista en kyllä muista mitään. Onneksi voi kilauttaa kaverille ja niin tein - kiitos jeesistä, Outi! Sain ohjeeksi, että maailmoja syleilevää, ei liiaksi puuttumista epäkohtiin. Tällainen siitä tuli:

Hyvä juhlaväki,

Itsenäinen Suomi on 100-vuotias. Kulttuurimme, suomalaisuus, on paljon sitä vanhempaa. Vaatimaton kansanluonteemme on saanut meidät tuomaan esille suomalaisuuden varjoisampia puolia, vaikka meillä ei ole mitään syytä nolostella maatamme tai kulttuuriamme. Kuljemme eturintamassa tieteessä, taiteessa, tasa-arvossa ja koulutuksessa. Menestymme musiikissa ja urheilussa. Olemme jalat maassa -kansaa, joka tekee, mitä tehtävä on, että koettelemuksista selvitään. Onnistumme paitsi tasapainoilemaan, myös pysymään vakaina maailmanpolitiikan tärinöissä. Kansanperinteemme on rikasta ja huolella vaalittua ja loistaa sekin niin musiikin, tanssin, pukuperinteen kuin ruokaperinteenkin osalta. Osaamme kieliä, tunnemme maailmanhistorian ja eri maiden kulttuureja, ehkä jopa paremmin kuin omaamme.
Juhlavuoden teema on ”yhdessä”. Tänä juhlavuonna olemme lukemattomissa tapahtumissa ja hankkeissa nostaneet yhdessä esille kaikkea sitä hyvää, mitä meillä on. Teemaa on noudatettu myös täällä Imatralla. Yhdessä olemme tehneet Imatran ajot, tuuletelleet kansallispukuja, tehneet töitä yhteiseksi hyväksi ja menestyneet.  Pidetään siitä kiinni. Muistetaan se ensi vuonnakin. Ja aina. Tutustutaan omaan kulttuuriimme ja historiaamme, opitaan ja ammennetaan siitä, nautitaan siitä, iloitaan suomalaisten menestyksestä kaikilla aloilla ja unohdetaan turha nöyristely. Nostetaan suomalaisuuden yhteinen itsetunto sille tasolle, jolla se ansaitsee olla.
Tänään juhlitaan yhdessä 100-vuotiasta itsenäistä Suomea ja meitä!
Hyvää itsenäisyyspäivää!


Jostain syystä, yhtäkkiä kesken puheen, alkoi jännittää kamalasti.
Kuva: Leea-Mari Hartikainen


Juhla oli hieno ja huipentui ilotulitukseen ja vielä koskinäytökseen, jonne valitettavasti emme ehtineet. Ilta meni mukavasti sohvalla, sormet näppäimillä, Linnan juhlia seuratessa. Jaakko Selin oli tehnyt erinomaista taustatyötä kansallispukujen(kin) osalta. Hän oli ottanut yhteyttä Karjalaiseen nuorisoliittoon, jonka tyypit ilolla auttoivat kansallispukutietouden äärelle. Lisäksi he värväsivät miut agentiksi, joten tunnistin pukuja kättelyjonosta ja näpytin tietoja selostamoon. Hektistä puuhaa, mutta ilokseni moni kansallispuku tuli mainittua. Vaikka kansallispukuja oli viime vuosia enemmän, ei niitä silti ihan hirmuisen paljoa näkynyt. Pisteet vihreiden eduskuntaryhmälle, jotka olivat ahkerien apureiden (hyvä Hilu ja Mari!) avustuksella viimeistelleet kansallispukunsa.
Miusta huikein pari olivat Hilu Toivonen-Alastalo ja puolisonsa Hannu Alastalo. Hilu on omin pikku kätösin tehnyt molemmat puvut käsin. Ja se on melkoinen suoritus, sillä kansanperinneaktiivi Hilu tekee ihan käsittämättömän paljon muutakin. Hän on mm. Karjalaisen nuorisoliiton toiminnanjohtaja ja järkkäsi Europeade-tapahtuman viime kesäksi Turkuun. Arvostan myös suuresti presidentti Tarja Halosen pukeutumista Euran muinaispukuunsa.

Kuuma linja avoinna selostamoon. Hektistä puuhaa.


Viime kuukausien hulinan jälkeen alkaa olla melko tyhjä olo. Muutama ihan tavallinen, kohtuullisen mittainen työpäivä sopisi nyt tähän ja onneksi se on mahdollista. Jospa sitä jo pikkuhiljaa alkaisi ajatella jouluisia ajatuksia.

Ja joulusta puheenollen: Kansallispukuinen joulukalenteri on täällä taas! Tällä kertaa Tyyni Tellervo Raitanen (os. Suomi) vastaa kansallispukukysymyksiin. Tyyni on lokakuussa perustetun Suomen kansallispukuyhdistys Raita ry:n joulukalenterityöryhmän yhteinen hahmo. Hyppää kyytiin!

Muistakaa olla kilttejä! Tai ainakin hyväkäytöksisiä.
Ja tonttulakkeihinkin taipuvat Kansallispukuraidat löytyvät edelleen täältä :)



perjantai 1. joulukuuta 2017

Rouva Jenni Haukiolle Jääsken kansallispuku

Mikä kunnia! Sain kutoa kankaat ja ommella rouva Jenni Haukion kansallispuvun. Sen lahjoitti Suomen kansallispukujen ystävät ry ja Suomen kansallispukukeskuksen kansallispukukonsultti Taina Kangas on koordinoinut tämänkin projektin.

Kuva: Matti Porre/Tasavallan presidentin kanslia

Rouva Jenni Haukio:
 "Tämä on hyvin arvokas projekti. Nämä ovat meidän kansallisaarteitamme. Kansallispuvuissa yhdistyvät kansallisidentiteetti, kotiseuturakkaus sekä huikeat käden taidot, jotka kulkevat sukupolvelta toiselle. Se tekee tällaisen puvun kantamisesta aivan erityisen."

perjantai 10. marraskuuta 2017

Suomen kädentaidot

Suomen kädentaidot -messut Tampereella 17. - 19.11. nostavat kansallispuvut esille. Sitä on tehty jo ennakkomarkkinoinnissa ja he kannustavat myös yleisöä pukeutumaan kansallispukuun tai sen osaan.

Messuille mie rakennan kansallispukunäyttelyn, pidän kansallispukuun pukeutumisnäytöksen (pe 15.30 C-hallin idealava) ja olen muutaman kerran haastateltavana E-hallin lavalla. Miulla on myös Kansallispukuraidat-kankaita ja Kerää kansallispuku -pelejä myytävänä siellä. Otan myös Kirjonnan salaisuus III -joulukalenterit mukaan, jos niitä vielä on jäljellä. Puodista voi myös tilata muuta noudettavaksi messuilta. Silloin suorituksen tulee näkyä tilillä maanantaina 13.11.

Suomen Perinnetekstiileillä on oma osasto, samoin Anita Grönlundilla. Osastolta A409 löytyy 4 käsityöläistä, joista jokainen on hyödyntänyt kansallispukuja jossain muodossa tuotteisiinsa.

Kansallispuvussa Roadshow pyyhältää lavalle lauantaina kahteen kertaan. Se on näytös, josta ei vauhtia ja iloa puutu!

Messuilla julkaistaan myös Taito-Finlandia -voittaja. Miulla on kunnia olla finalistien joukossa.



Nähdään messuilla!

tiistai 10. lokakuuta 2017

Valoa ja nostetta, suomalaisuuden viivakoodi on voimissaan!

Facebook muistutteli, että tasan 3 vuotta sitten uutisoitiin Helmi Vuorelma Oy:n konkurssista. Voit käydä lukemassa uutisen täältä. Lue myös kommentit. Uutinen kirjoitettiin sävyyn, joka ennusti kansallispukualan kuolemaa. Merkittävä toimija siinä kyllä kuoli, eikä sitä sovi yhtään vähätellä, mutta jo silloin tiesin, että kansallispuvulla ei ole hätää. Uskallan jopa sanoa, että tuosta konkurssista koitui paljon hyvääkin.

Kirjoitin tuolloin blogiini otsikolla Mustan sävyjä. Viimeisen lauseen ennustus piti ihanasti paikkansa ja vankkaa juhlintaa on jatkettu sujuvasti tähän Suomi 100-juhlavuoteen asti.


Kuva: Riikka Lempiäinen


Helmi Vuorelma Oy:n kansallispukuhommia jatkaa Suomen Perinnetekstiilit ja olen huomannut heidän toimivan monissa asioissa eri tavalla kuin Vuorelma toimi ja minun näkökulmastani muutokset ovat hyviä ja järkeviä. Mehän emme tällä alalla varsinaisesti kilpaile keskenämme, se kaataisi meidät kaikki. Hyvä yhteistyö tekijöiden kesken antaa mahdollisuuden keskittyä kunkin yrityksen ja tekijän vahvuuksiin.



Suomen kansallispukukeskus kouluttaa kahta ryhmällistä kansallispukualan valmistajia ja ohjaajia. Se on ensimmäinen koulutus alalle sitten 1980-luvun. Ja kiinnostusta on enemmän kuin koulutusta pystytään järjestämään. Aivan mahtavaa!



Kansallispukujen tuuletuspiknikit ovat vakiinnuttaneet paikkansa monien kalenterissa.

Kuva: Susanna Mattheiszen


Hullu (kaikella rakkaudella) hamsteri Mari Varonen kerää kansallispukuja ja järjestää työryhmänsä kanssa Kansallispuvussa Roadshow-tapahtumia, jotka ovat vauhdikkaita ja iloisia ja herättävät valtavasti kiinnostusta.



Facebookin Kansallispuku-ryhmässä on lähes 5000 jäsentä.

Suomen kädentaidot -messut Tampereella on nostanut kansallispuvun näyttävästi esille. Siellä on Kansallispuvussa Roadshow ja miun rakentama kansallispukunäyttely.

Kuva: Susanna Mattheiszen


Kansallispuku kiinnostaa yhtäkkiä nuoria ja vanhemmatkin löytävät pukunsa uudelleen. Yhä tiheämmin somessa vilahtelee kansallispukuisia juhlijoita erilaisissa juhlissa. Pukuja arvostetaan sellaisenaan, omaa katsantokantaa pukuun haetaan, puvuista riemuitaan, niillä erotutaan ja kuulutaan yhteen.

Kuva: Susanna Mattheiszen

Lauantaina perustimme Suomen kansallispukuyhdistys Raita ry:n.
"Uuden yhdistyksen tarkoituksena on edistää suomalaista kansallispukukulttuuria ja positiivista kansallispukumielikuvaa sekä luoda mahdollisuuksia kansallispukuharrastuksen jatkumiselle.
Raita ry toimii yhteistyössä harrastajien, alan ammattilaisten sekä Suomen Kansallispukukeskuksen ja Föreningen Bragen kanssa. Yhdistys kokoaa ja välittää kansallispukutietoa, rakentaa yhteyksiä harrastajien ja ammattilaisten välille, tukee kansallispukuihin liittyvää tiedotus- ja julkaisutoimintaa sekä järjestää tapahtumia, koulutustilaisuuksia, esittelyjä ja juhlia."

Liittymään pääset tästä linkistä.


Ei näytä kuolemalta miusta. Kiidämme jalat vahvoina ja pää kirkkaana ylöspäin, eikä huippua vielä näy. Vaikka ilmiöt näyttävät satunnaisilta ja syntyvän itsestään, kyse on oikeasti (lähes) aina kovasta työstä. Alan tekijät, opettajat, harrastajat ja viralliset tahot ovat tehneet valtavasti työtä, monet ilman minkäänlaista palkkaa, sen eteen, että suunta on nyt tämä. Pidetäänhän yhdessä huolta siitä, ettei se työ mene hukkaan!

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Sykerö kansallispuvun suurhuntuun DIY

Kaikkien kansallispukujen huntujen alle kuuluu sykerö. Jos huntuun on olemassa kunnolliset ohjeet, niitä on syytä noudattaa. Usein ei ole.
Mie olen pyöritellyt huntuja ja sykeröitä aika paljon ja silloin, kun Jääsken pukua tarkistettiin, opin niistä taas paljon.

Suurhuntujen sykeröt ovat punavoittoisilla pirtanauhoilla päällystettyjä. Pään ympäri menevän nauhan päät jäävät roikkumaan pitkin selkää ja saattavat vilahdella hunnun alta. Pään yli menee kaareva osa, joka on napakka, noin siron etusormen paksuinen ja antaa hunnulle muodon. Eri pukujen (siis eri alueiden) hunnut ovat eri tavoin sidottuja ja eri muotoisia. Tämä näkyy myös sykerössä niin, että kaaren pituus ja suunta vaihtelee, samoin ne kohdat, joihin kaari kiinnitetään pään ympäri menevään nauhaan. Jääsken hunnun sykerön päät on kiepautettu hauskalle spiraalille.

Jääsken kansallispuvun sykerö
Huntu ja sykerö ovat kiinteästi yhtä. Huntukangas viritellään sykerön päälle ja se myös kulkee paikoin sykerön ja pään välissä. Kangas kiinnitetään huntuun muutamilla apupistoilla tarvittavista kohdista.

Jos pukukohtaista ohjetta ei ole, voi hunnun alle tehdä valkean sykerön. Tällainen sykerö käy siis suurhunnun alle ja niitä on käytetty lähinnä Jääsken kihlakunnan alueella. Ihan pukuina siis esim. Ruokolahti, Rautjärvi, Simpele, Antrea, Kirvu ja Räisälä. Toimii myös Koiviston ja Kuolemajärven huntujen alla. Jääskeen suosittelen hankkimaan ohjeen, koska siinä sellainen on. Joutsenon hunnun alle tulee erilainen rakenne ja sen osalta kannattaa kääntyä Taito Etelä-Suomen Lappeenrannan pään puoleen. Sieltä saa myös ohjeita monen suurhunnun sidontaan.

Seuraavassa kuvasarjassa kerron, miten tehdään esim. Rautjärven hunnun alle sykerö. Samaa ohjetta voi soveltaa muihinkin edellämainittuihin huomioiden kuitenkin sykerön suunnan ja tarvittavan pituuden.

Lue ensin koko ohje läpi, että tiedät mikä on tavoite ja esim. että miten paksusti pehmustetta tarvitaan.

TARVIKKEET
- pellava- tai puuvillatutkaimia, muu lankanippu, räsyä, vanua tms. pehmikettä (kuvassa on kaksi vaihtoehtoa)
- rautalankaa
- sivuleikkurit, korupihdit tai jotain muuta, jolla saat rautalangan poikki ja muotoiltua
- pään ympäri sidottavaan nauhaan valkeaa kanttinauhaa, leveys n. 1 - 1,2 cm, pituus sellainen, että nauha ylettää pään ympäri ja rusetille (valkean nauhan päitä ei jätetä pitkiksi, niiden ei ole tarkoitus näkyä)
- sykerön päällystykseen joko samaa kanttinauhaa kuin pään ympärille TAI leveämpää valkeaa kanttinauhaa TAI kankaasta leikattua hulpiota.
- pellavaista, ½-valkaistua nypläyslankaa ompeluun, esim. Pella 70, Bockens 40/2 tai 50/2
- sakset
- mittanauha
- muutama nuppineula
- silmäneula ompeluun


1. Tässä on kaverista suuri apu. Sido pään ympärille tuleva nauha päähäsi niin, että se on edessä hiukan hiusrajan takana (hiusten päällä) ja takana niskassa. Sellainen kohta, jossa nauha pysyy napakasti. Mittaa tarvittava sykerön pituus niin, että se jää korkeimmalla kohdallaan sen verran irti päästä, että sormen pää mahtuu väliin. Noin suunnilleen. Sykerö kiinnittyy yleensä ohimoiden tienoille, mutta tarkka kohta riippuu vähän hunnusta. Joka tapauksessa korvien etupuolelle. Mittaa saman tien kiinnityskohtien väli nauhaa pitkin.

2. Esimerkissä sykerön pituus on 38 cm ja kerrotut mitat sen mukaan.
Leikkaa rautalangasta 2 x 38 cm + n. 3 cm pitkä pätkä. Taivuttele rautalanka sykerön pituiseksi niin, että päihin jää taite. Voit kiertää rautalankaa kevyesti, että se pysyy yhtenä nippuna.





3. Leikkaa tutkaimista (tai muusta pehmusteesta) 2 x 38 cm = 76 cm pitkä nippu, asettele se rautalangan päälle niin, että päät eivät jää sykerön päähän, vaan kuten kuvassa. Apukiinnitä tutkaimet rautalangan ympärille kieputtamalla lankaa koko paketin ympärille.




 4. Lähde kieputtamaan kanttinauhaa (tai hulpiota) hyvin napakasti sykerön ympärille. Aloita kuvan mukaisesti ja etene kohti sykerön päätä.



 Käy kääntymässä sykerön päässä niin, että pystyt myöhemmin sulkemaan pään napakasti ompelemalla.


 Kieputtele nauhaa niin, että sitä on kaksi kerrosta. Tee koko ajan mahdollisimman tiukkaa ja tasaista. Valmis sykerö on n. siron etusormen paksuinen tai hitusen ohuempi.



 Taita nauhan pää ja kiinnitä muutamalla pistolla sykeröön.


5. Litistä sykerön päät niin, että ne jäävät päähän puettaessa litteästi päätä vasten ja ompele pää muutamalla napakalla pistolla.


6. Ota pään ympäri menevä nauha, johon olet merkinnyt sykerön kaaren kiinnityskohdat. Varmista, että merkkisi ovat symmetrisesti nauhan keskikohdalla (nauhan puoliväli merkkien puolivälissä). Tähän kuvaan on merkitty laskennallinen tapa Rautjärven huntua varten, jolloin olen merkkinyt nauhaan ensin puolivälin ja mitannut siitä molempiin suuntiin 12,5 cm.



Rautjärven hunnun sykerön kaari kulkee pään yli päälaen ja takaraivon "kulman" kohdalla. Siksi se ommellaan nauhaan kohtisuoraan. Esim. Ruokolahden ja Antrean sykeröt ovat enemmän takaraivolla ja ne täytyy ommella vähän takaviistoon. Ompele sykerön päät oikeisiin kohtiin ja oikeaan asentoon nauhaan napakasti.



Valmista tuli. Tähän päälle sidotaan huntu. Muista, että sykerön asento ja kiinnityskohta voivat olla erilaiset eri hunnuissa. Seuraavissa kuvissa sykerö näkyy styroksipäähän puettuna. Tämä pää on aika pieni, joten oikean ihmisen päässä kaari asettuu hitusen lähemmäs päätä.




Tuntuiko hankalalta? Voit myös tilata valmiin sykerön miulta: soja@kansallispuku.com.

Lisää pääasioita mm. näistä linkeistä:
http://sukkulallajaneulalla.blogspot.fi/2015/07/ihana-kamala-paahine.html
http://sukkulallajaneulalla.blogspot.fi/2014/09/nappi-otsaan.html
http://sukkulallajaneulalla.blogspot.fi/2014/09/ladies-and-gentlemen-mina-damer-och.html
http://kansallispuku.blogspot.fi/2014/04/tykkimyssyn-pukeminen_7.html

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Uusi yhdistys!


Kun olen tässä huseerannut kansallispukuasioita, innostanut porukkaa, jaellut ilmaisia neuvoja, yrittänyt parantaa puutteita ja kehitellyt tapahtumia ja kiinnostusta herättäviä juttuja, niin ajatukseni on koko ajan ollut saada lisää innokkaita tekemään samaa. Facebookin Kansallispuku-ryhmässä on kohta 5000 jäsentä ja siellä on monia innokkaita sananviejiä. Kun Laura Hannulan aloitteesta alettiin keskustella kansallispukuharrastajien yhdistyksestä, mie olin juuri lopen kyllästynyt parin yhdistyksen toimimattomuuteen ja tivasin, mihin tarvitaan yhdistystä, kun kaikenlaista hypetystä voidaan tehdä ilman sitäkin. Ihmiset tekevät asiat edelleen, ei yhdistys. Miun pään käänsi kaksi asiaa: mukaan ilmoittautui mukava liuta sellaisia ihmisiä, joilla on vankkaa kokemusta yhdistyskuvioista ja halu toteuttaa tämä, ja vielä suurempana asiana se fakta, että raha-asioiden pyörittäminen on huomattavasti helpompaa yhdistyksen puitteissa.

Mie olen oman jaksamiseni takia pysytellyt tässä yhdistyshommassa vähän sivussa, mutta tyrkytän silti itseäni hallitukseen, sillä haluan pysyä tiiviisti kärryillä, missä mennään ja oletan, että kansallispukualan tuntemuksestani on etua yhdistykselle. Perustamiskokouksessa ja sen jälkeisessä hallituksen kokouksessa nämä asiat tietysti viilataan kuntoon, mutta tarkoitus on, että kuka vain kansallispuvuista kiinnostunut voi liittyä jäseneksi. Tarkoituksena on pitää kansallispukua esillä, korjata konkreettisia epäkohtia esim. ohjeiden saatavuuden, pukujen kuvien, tarvikkeiden saatavuuden jne. suhteen.

Uskotko, että on vaikeaa pysytellä tästä irrallaan? Mie olen joissain asioissa vähän kontrollifriikki ja kun on aika pitkään huiskannut melko yksin, tuntuu kummalliselta ja vähän vaikealta antaa vetovastuuta muille. Tähänhän mie olen pyrkinyt ja olen toisaalta tosi helpottunut siitä, että yhdistys syntyy, vaikken mie tekisi sen eteen mitään. Ja että miun ei tarvitse tehdä itse kaikkea. Siis ihan todella helpottunut. Samaan aikaan miulla on sellainen olo, että olen antamassa jotain itse muovailemaani ja kasvattamaani toisten käsiin, suureen maailmaan. Tiedän, että tämä ajatus on itsekäs. On naurettavaa ajatella, että kansallispukuasia olisi yksin miun tai että mie olisin jotenkin erityinen tai että muut eivät olisi tehneet töitä sen eteen. Otan kuitenkin itselleni aika paljon kunniaa siitä, että kansallispuku on tuotu sosiaaliseen mediaan. Oli muutamia vuosia, kun ihan oikeasti tuntui siltä, että olen ainoa joka sitä siellä rummuttaa.

Näistä kummallisista mietteistäni huolimatta olen täydestä sydämestäni tämän yhdistyksen takana, odotan innolla mitä kaikkea saadaan aikaiseksi ja toivon yhdistykselle pitkää ikää, vilkasta toimintaa ja paljon aktiiveja, etteivät työt kaadu muutaman niskaan.

Lauantaina 7.10. vietetään Suomen kansallispukukeskuksessa Kansallispuvun juhlapäivää. Uuden yhdistyksen perustamiskokous pidetään siellä. Kansallispukukeskus ei varsinaisesti ole osallinen yhdistykseen, mutta yhdistyksen tarkoitus on tehdä tiivistä ja avointa yhteistyötä Kansallispukukeskuksen kanssa. Toiminta on maanlaajuista. Yhdistyksellä ei ole vielä nimeä. Olet lämpimästi tervetullut perustamiskokoukseen sekä jäseneksi perustamiskokouksen jälkeen.